Hyvän Haltijan tarina

 Oli kerran pyhä paikka, pyhä metsä jonka siimeksessä lepäsivät onni ja rauha. Leikittelivät sydän ja sielu katsellen auringonsäteiden välkehdintää lammen pinnalla. Siellä asuivat haltijat, jo kauan, kauan ennen ihmistä.Haltijat elivät luonto kotinaan, huolehtivat siitä ja vartioivat sitä, kukin luontonsa mukaisesti. Jokaisella oli oma tehtävänsä. Haltijoita oli monenlaisia, niin kuin ihmisiäkin, niitä erottivat erilaiset luonteenpiirteet ja erityistaidot. Jotkut haltijat olivat toisia vahvempia ja ne huolehtivat luonnon tasapainosta, luonnonvoimista ja kokonaisista maa- alueista.

Eräs tällainen erityisen voimakas haltija oli luonteeltaan hyvin ystävällinen ja lempeä. Häntä kutsuttiinkin siksi Hyväksi Haltijaksi. Hyvä Haltija piti kaikenlaisista kukista, perhosista ja linnuista. Aivan erityisen paljon hän piti marjoista ja niistä hän huolehtikin mielellään, apunaan iso joukko pienempiä haltijoita. Hyvän Haltijan maalla marjat kasvoivat aivan ihmeellisen maukkaiksi ja ravitseviksi sillä hän kasvatti niitä suurella rakkaudella ja ilolla sekä siunasi maan taikavoimillaan. Kaikki metsän eläimet pitivät Hyvän Haltijan mailla kasvaneista marjoista kovasti ja siksi ne vierailivatkin usein hänen luonaan. Erityisesti karhut ja monet pikkulinnut olivat hänen hyviä ystäviään. Hyvä Haltija piti kovasti karhujen leikkisästä luonteesta ja leikki ja nauroi niiden kanssa mielellään. Pikkulinnut lauloivat toinen toistaan kauniimmin hänen kanssaan ja hän näki miten niiden jokaisen laulu muuttui kuin kauniiksi väreiksi täyttäen Hyvän Haltijan metsät ja maat suloisesti musiikillaan ja väreillään. Hyvän Haltijan maalla jokaisen täytti syvä onni ja sinne oli hyvä siipirikon linnunkin pysähtyä toipumaan matkansa varrella. Syödessään Hyvän Haltijan marjoja saattoi jokainen tuntea tervehtyvänsä vaivoistaan ja mielensä vapautuvan huolista. Siellä oli jokaisella hyvä olla.

Tuli aika jolloin ihmiset alkoivat rakentaa taloja ja tehdä peltoja metsien keskelle. Niin myös Hyvän Haltijan maalle saapui kerran ihminen joka asettui sinne asumaan. Hyvä Haltija huomasi tämän olevan hyväluontoinen vaikkakin haltijasta tuntui , ettei ihminen aina oikein tiennyt miten olisi asioista ajatellut ja miten maata ja metsää olisi pitänyt hoitaa. Hyvä Haltija päätti auttaa ihmistä tämän toimissa ja niin onnistuivatkin ihmisen pyrkimykset paremmin kuin jos hän olisi vain yksin töitään tehnyt. Ihmisen huomaamatta Haltija apureineen hoiti edelleen marjojaan ja salli ihmisen toimet maillaan vaikka ei aina ymmärtänyt miksi ihminen teki asioita niin monimutkaisesti.Hyvä Haltija piti huolta myös ihmisen mukanaan tuomista eläimistä; lehmistä, lampaista, kissoista ja koirista.

Aika kului eteenpäin ja ihmisiä saapui hatijoiden seuduille enemmänkin. Ihmisten elinikä on kuitenkin lyhyt ja Hyvä Haltijakin oli jo ehtinyt huomata monia ihmisiä katsellessan, että nämäkin olivat jokainen erilaisia. Siksi hän ilahtui suuresti saadessaan huomata että lopulta hänen mailleen saapuikin sellainen ihminen, joka piti samanlaisista asioista kuin hän! Tämä ihminen piti kukista, perhosista, linnuista, leikistä ja laulusta, sekä erityisen paljon myös marjoista. Hän piti marjoista niin paljon, että halusi viljellä niitä myös muille, tuottamaan terveyttä ja mielihyvää herkullisella tavalla. Tätä ihmistä Hyvä Haltija halusi erityisesti auttaa, koska huomasi hänen myös arvostavan Haltijan apua ja kuuntelevan tämän hyviä neuvoja. Näin, ihmisen avulla, Hyvä Haltija saatoikin nyt levittää marjojen kautta iloa, rakkautta ja terveyttä yhä laajemmalle ja hän iloitsi kun näki ihmisten nauttivan näistä sekä olevan onnellisia. Onni kulkekoon kaikkialle, saavuttakoon rakkaus jokaisen sydämen ja rauha jokaisen sielun!

 Toivoo: Hyvä Haltija